Takaisin elävien kirjoihin.

Olin hiihtolomalla Thaimaassa perheeni kanssa, viime maanantaina oli paluu takaisin kylmää Suomeen ja takaisin arkeen. Oli jotain niin erinomaisen kamalaa tulla +30 asteen lämmöstä -15 asteen pakkaseen. Mutta ehkä tähän taas pikkuhiljaa tottuu, varsinkin kun kevät tekee selkeästi tuloaan.
Voisi kuvitella, että 2 viikkoa rantalomalla olisi ihan unelmien täyttymys ja en haluaisi sieltä koskaan pois, mutta näin asiat eivät aivan olleet.
 Koko loman ajan oleskelin lähinnä yksin uima-altailla, tai haahuilin ilman mitään määränpäätä ja otin valokuvia. Oli tosi siistiä päästä tutustumaan buddhalaisiin temppeleihin, koska oon aina ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta. Kävin myös pakollisilla turistikäynneillä valtavissa ostareissa ja snorklaamassa  Phi Phi-saarilla, se oli jotain törkeän upeaa! Valkoista hiekkaa kilometrikaupalla ja turkoosia merta. Mitä sitä enää muuta ihminen kaipaa?
.
 . Hip-fuckin'-hooray

Odotin innolla ,että pääsisin shoppailemaan Patong-beachille, mutta olin aika pettynyt koska ostareilla mitä siellä oli, ei ollutkaan niin halpaa ja hyvää tarjontaa. Mukaan tarttui kuitenkin 4 mekkoa (esim. ylemmän kuvan kukkamekko),2 paitaa, mustavalkoinen jumpsuit ja valkoiset puukengät! Oooo oikeasti rakastan niitä ♥ Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt etsiä täydellisiä puukenkiä, ja eihän ne löytääksen tarvinut mennä yhtään sen pidemmälle kuin Aasiaan. Voikun olisi jo kesä,pääsisin käyttään niitä!

Oivoi kun olisi niin paljon kirjoitettavaa ja muuta, ja tietenkin tämä kirjoitusvimma iskee aina kun pitäisi tehdä jotain tärkeämpää. Esim. tällä hetkellähän mun pitäis olla tekemässä median kurssin elokuva-analyysia elokuvasta Kellopeliappelsiini. Elokuva itsehän on loistava isolla L:llä, mutta kun analyysin teko on niin tylsää.
       "Hei , olen Saara ja myönnän,että minulla on ongelmia ottaa vastuuta opiskelustani"
Noniin, päivän  vuodatukset tehty ja voin jatkaa sen vitun analyysin tekoa. Ehkä .